Junamatkalla

Tänään lähden äidin luokse viikonlopuksi. Junamatka kestää noin tunnin, joten minulla on hetki aikaa valmistautua henkisesti siihen, että pääsen / joudun kuuntelemaan pikkusiskojen kiljumista. Ei siinä mitään, on heitäkin mukava nähdä. Se huuto ja kiljuminen eivät vain tunnu tekevän hyvää tinnitukselleni.

Junassa tuoksuu axe ja kuuluu vauvan rääkymistä. Ihmisiä kulkee pitkin käytävää etsiessään omia istumapaikkaa tai he ovat menossa ravintola vaunuun. Konduktööri tarkistaa lippuja.

Junan ikkunoissa valuu vettä ja välillä alhaalla näkyy hevosia. Korvat menevät tunneleissa lukkoon. Mutta junassa on silti mukavaa. Minä tykkään enemmän matkustaa junassa kuin bussissa. Junassa pystyn rentoutumaan paremmin.

Se, että minulla on vaikeuksia rentoutua bussissa, johtuu siitä että jäin vuonna 2012 semmoisen alle. Olin jäämässä pois bussista kotipysäkillä, kun bussi lähtikin liikkeelle. Muutaman sekunnin kuluttua olin ilmeisesti kaatunut ja bussin ilmavirta veti minua perässään. Minulla kävi tuuri, kun selvisin "vain" murtuneella jalalla, asfaltti-ihottumalla selässä, arvilla ja mustelmilla. Toisaalta olisin voinut menettää jalkani, jos läppärilaukku ei olisi ottanut suurinta osaa renkaan painosta.

Ruudun takaa saattaa näyttää siltä, että en pidä lapsista. Kyllä ne ovat mukavia silloin, kun eivät ole saaneet itku-potku-raivareita. Ja vauvat ovat kivoja silloin kun ne nukkuvat.