Mistä tämä kaikki alkoi

Kaikki alkoi kesällä 2015. Äitini päätti laihduttaa ja otti minut mukaan jokaiselle lenkille johon lähti. Minä olin heillä lomailemassa kuukauden.

Aluksi menimme lyhyitä lenkkejä, mutta viikko viikolta lenkkimme pisenivät. Lopulta pääsimme viiteen kilometriin ja minun täytyi lähteä kotiin.

Tuon kuukauden aikana liikunnasta oli tullut osa elämääni. Siitä tuli huumeeni. Sitä piti saada joka päivä vähintään yksi annos, isompi tai pienempi. Tai sitten yksi iso tai muutama pieni annos, joista tuli yksi iso annos.

Alkukesästä minua ei saanut liikkumaan kirveelläkään. Tai sai, mutta aika vähän. Kun huomasin, kuinka hyvä olo minulle tuli liikunnasta, en enää tahtonut luopua siitä hyvästä tunteesta.

Aiemmin minulla oli usein huono olo ja närästi. Se luultavasti johtui ylipainosta. Kun aloin liikkua enemmän, huono olo väheni huomattavasti. Ja sekin innostaa minua liikkumaan! Närästys on kaikonnut kokonaan.

Latasimme kummatkin kännyköihimme Sports Trackerin ja sekin omalla tavallaan innosti liikkumaan. Itselleni tuli pientä kilpailuviettiä, että kumpi saa enemmän liikuntaa.

Ryhmäkodin puolella meille merkataan yksi liikuntapiste joka kerta kerran päivässä, kun käymme vähintään puolen tunnin lenkillä. Minusta on hauskaa keräillä liikuntapisteitä ja haluan jopa voittaa. Eihän se oikeasti mikään kilpailu ole, mutta sekin on herättänyt minussa uinuvan kilpailuvietin!

Minä halusin saada jotain palkinnoksi, kun joskus pääsen tavoitepainooni. Totta kai pieni maha on erittäin hyvä palkinto, mutta minulla oli muutakin mielessä. Jotain, mistä olin haaveillut monta vuotta. Ja siitä se lähti: suunnittelin itselleni fursuitin, jota voisin pitää aina coneissa ja mahdollisesti miiteissä. Sitten iskin sen kuvan jääkaapin oveen kuvatekstillä: "Miksi käyn joka päivä lenkillä? Koska haluan mahtua fursuitiin :3"

Ajatus ikiomasta, taidolla tehdystä fursuitista auttaa minua jaksamaan käymään joka päivä lenkillä. Toivottavasti se pilvilinna ei romahda...

Että tämmöinen tarina.